Parivuotiaana lauloin kuulemma
vaunuissa päikkäreiltä herättyäni ”Meksikon pikajunaa”.
Varsinainen musiikin
harrastaminen alkoi 7-vuotiaana viulunsoitolla. Pari vuotta myöhemmin
mukaan tuli piano. Kanteleen löysin vasta 12-vuotiaana, mutta se
veikin sitten täysin mennessään. Viulu ja piano jäivät.
Laulaminen puolestaan on kulkenut
mukana tuosta Meksikon pikajunasta lähtien.
Olen ollut onnekas, kun minulla
oli sekä ala- että yläasteella ihanat, innostavat
musiikinopettajat. Lukuisista koulun musikaaliproduktioista,
bänditunneista ja -konserteista jäi kipinä esiintymiseen. Ja
heräsi ajatus, josko musiikista tulisikin ammatti...
Lukion jälkeen lähdin
opiskelemaan kanteleensoittoa Oulun seudun ammattikorkeakouluun.
Valmistuin sieltä musiikkipedagogiksi vuonna 2005. Kotikaupungissa
Kemissä on riittänyt mukavasti töitä kanteleen parissa.
Työskentelen Länsi-Pohjan musiikkiopistossa päätoimisena
kanteleopena.
En pidä raja-aitojen
asettamisesta musiikissa. Miksi pitäisi rajoittua vain joko
klassiseen tai kevyeen musiikkiin? Pyrin sekä opettajana että
muusikkona tekemään musiikkia mahdollisimman monipuolisesti
klassista, kevyttä ja kansanmusiikkia yhdistellen.
Musiikin kuuntelijana intohimoni
löytyy hevimusiikista. Toivonkin, että saisin muut lyhtyeläiset
innostumaan joskus kokeilemaan jotain sellaista, tietysti
lyhtyemäiseen tyyliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti